tiistai 23. syyskuuta 2014

LOS HÄRMÄLÄN TAPAUS


Kauan sitten oli kylä nimeltä Los Härmälä. Se oli puoliksi autio, sillä siellä asui melko vähän asukkaita. Siellä tapahtui ihmeitä. Tavaroita katosi ja aseita asekaupasta varastettiin. Mitä oli tekeillä?

Eräänä päivänä kylään tuli muukalainen. Hänellä oli kädessään salkku ja toisessa kädessä suurennuslasi. Hän huomasi, että kaduilla juoksi ihmisiä. Tai oli siellä joukossa yksi lammas ja porsaskin. Muukalainen oli hämillään. Hän pysäytti yhden ihmisistä ja kysyi mitä oli tekeillä. "Haamu on kylässämme!" maalaishulluksi esittäytynyt mies huusi. "Vai haamu", ajatteli muukalainen. "Siitä täytyykin ottaa selvää..."

Muukalainen kyseli ihmisiltä kaikenlaista ja myös lampaalta, joka osasi puhua. Sen nimi oli Late. "No...no... MÄÄ!" Late karjaisi ja juoksi tiehensä kuin päätön kana. Muukalainen kyseli eräältä naiselta, joka esittäytyi kirjastonhoitaja Hannaksi. "No olen nähnyt jotain outoa kirjaston viereisessä olevassa autiotalossa. Viimeiset kaksi viikkoa olen asunut serkkuni luona, sillä en uskalla olla enää kirjastossa. Minun oli pakko sulkea se. Kaiken lisäksi kotini on kirjastossa", Hanna piipitti yllättävän rauhallisesti.

Muukalainen lähti etsimään Lamborghinia, josta Hanna oli kertonut. Lopulta hän löysi autiotalon, jonka edessä oli Lamborghini. Hän katsoi sitä silmät säihkyen. Se oli upean kiiltävä. Vasta pesty. Joku oli selvästikin käyttänyt sitä. Hän veti henkeä, käveli eteenpäin ja astui sisään autiotaloon. "Aika kotoisa", muukalainen mietti itsekseen. Talo oli siisti ja vanhanaikainen. "Ei yhtään niin ränsistynyt kuin ajattelin", hän mietti.

Yhtäkkiä jokin keskeytti hänen ihastelunsa. Ylhäältä yläkerrasta kuului ääntä. Kuin rallattelua. Muukalainen alkoi väristä. "Muistan kun olin pieni, kun äiti varoitti minua aaveista", hän mietti. Mutta koska Muukalainen oli pelostaan huolimatta utelias, hänen oli pakko mennä katsomaan mistä ääni tuli. Kun hän asteli lähemmäksi, rallattelu koveni kovenemistaan. Nyt se kuulostikin enemmän hoilottelulta. 

Kun hän viimein oli pääsyt ylös, hän piiloutui kirjahyllyn taakse. Kun hän kurkisti sen takaa, hänen vatsansa meni sekaisin. Siinä seisoi ihka oikea aave! Itse asiassa se näytti siivoavan. Yhtäkkiä kirjahyllyn yksi kirja putosi suoraan Muukalaisen varpaille. "JAAAUUTS!" muukalainen karjaisi. Aave pelästyi niin, että se pomppasi ainakin kaksi metriä ilmaan.

Kun he siinä olivat tuijotelleet toisiaan tarpeeksi kauan, aave ryhdistäytyi ja esitteli itsensä: ”Minä olen aave nimeltä Aave. Kuka sinä olet”, Aave sanoi ojentaen kätensä. "Minä olen muukalainen nimeltä Muukalainen, Muukalainen vastasi hieman hämmentyneenä. "Mikä on asiasi", Aave kysyi kohteliaasti. "Tietäisitkö sinä miten saisin ihmiset rauhoittumaan?" Muukalainen kysyi. "Minä tiedän! Sano heille, että sinä pelotit minut pois. En katsos tahtoisi lähteä täältä", Aave sanoi innoissaan. Niinpä sitten parin päivän päästä kylässä vallitsi onnellisuus. Muukalainen jäi asumaan autiotaloon ja Hanna uskalsi muuttaa takaisin kirjastoon. Mutta kukaan ei tiedä, että Muukalainen ei asu yksin. Joskus saattaa nähdä, kun hän pelaa shakkia yksinään.

maanantai 22. syyskuuta 2014

LINNAN TAVARAT



Kiinakaupassa ei ollut käynyt koko päivän aikana ketään, vaikka kello oli jo neljä iltapäivällä. Kiinalainen oli ollut siellä koko päivän, hän ei ollut käynyt edes syömässä. Hänen vatsansa murisi kuin vihainen susi. Mutta Kiinalainen ei millään halunnut jättää kauppaa, sillä Los Härmälässä oli ollut paljon varkaita viime aikoina.


Hän näki kirjastonhoitajan Hannan menevän kaupan ohi sämpylä kädessään. Kiinalaisen silmät pullistuivat. Voikun hänkin saisi samanlaisen sämpylän. Se näytti niin hyvältä.


Yhtäkkiä hänen mieleensä juolahti: -Minneköhän kirjaston hoitaja Hanna oli menossa? Eihän Kiinakaupan vieressä olevan sillan toisella puolella ole yhtään mitään.


Kiinalaisen vatsa jatkoi kurnimista. Hän odotti puoli tuntia ja sitten juoksi kauppaan. siellä hän juoksi nopeasti ostamaan kinkku sämpylän ja pillimehun. Sitten hän ryntäsi takainsin Kiinakauppaan. Siellä hän alkoi ahmia sämpyläänsä. Hetkessä se oli jo syöty. Kiinalainen vilkaisi kelloa ja huomasi sen olevan jo puoli kuusi. Kiinakauppa pitäisi sulkea.


Kun Kiinalainen oli sulkenut Kiinakaupan hän meni vilkaisemaan mihin kirjaston hoitaja Hanna oli mennyt. Hän ei nähnyt ketään.


- Ei hän varmaan työvaatteissa olisi mennyt lenkille, ja vielä korkokengät jalassa! hän tuumasi.  Kiinalainen käveli kotiinsa mietiskellen mihin kirjastonhoitaja Hanna oli häipynyt.


Seuraavana aamuna Kiinalainen päätti mennä puistoon sillä oli sunnuntai ja sunnutaina Kiinakauppa oli kiinni. Kun hän käveli puistolle hän näki Klovnin jäätelökioskilla.


-Terve Klovni! Tulisitko kanssani puistoon, olisi sinulle vähän asiaa, Kiinalainen sanoi Klovnille.


-Tietysti tulen! Olin juuri menossa sinne, Klovni vastasi ja nuolaisi jäätelöään.


Kiinalainen ja Klovni istahtivat eräälle penkille ison puun viereen.


- Näin eilen kirjastonhoitajan Hannan kävelevän sillan toiselle puolelle, Kiinalainen selitti.


- Aijaa.. Minneköhän Hanna meni? Klovni mietiskeli.


- En tiedä, mutta aijon selvittää, Kiinalainen nousi ja käveli nopeeta vauhtia kirjastoon.


Kiinalainen astui kirjastoon. Oli aivan hiljasta. Sitten hän kuuli korkokenkien kopinaa. Kirjahyllyn takaa tuli kirjastonhoitajan Hanna mustassa hameessa ja tummansinisessä villapaidassa.


-Hei Kiinalainen! Tarvitsetko apua? Hanna kysyi iloisesti.


-Terve. Eii.. Pärjään yksinkin, Kiinalainen vastasi ja käveli kirjahyllyn luokse.


- Okei! Kirjastonhoitaja Hanna sanoi ja käveli pois. Kiinalainen tarkailli Hannaa kun hän laittoi kirjoja paikoilleen.


Sitten ulko-ovi paukahti auki. Tapporotta käveli siisään.


- Päivää, Kiinalainen tervehti.


-Moi! Tapporotta vastasi kimeällä äänellän ja käveli Hannan luo. Kiinalainen kuunteli tarkasti Tapporotan ja kirjastonhoitajan Hannan keskustelua, mutta ei kuulluut kuin kikatusta, sillä tytöt olivat niin kaukana Kiinalaisesta. Kun Tapporotta meni Kiinalaisen ohi mennääkseen ulko-ovelle, Kiinalainen otti nopeesti käätensä kirjan ja alkoi lukea takakantta.


- Heippa! Tapporotta sanoi kun aukaisi oven.


-Moikka, Kiinalainen sanoi ja jatkoi lukemista.


Kun Tapporotta oli lähtenyt Kiinalainen laittoi kirjan paikalleen ja juoksi Tapporotan perään. Kirjaston vieressä seisoi Klovni odottamassa häntä. Kiinalainen otti hänen hihastaan kiinni ja juoksi Casinon taakse kurkkimaan minne Tapporotta oli menossa. Sitten Tapporotta pysähty ja kirjastonhoitaja Hanna riensi Tapporotan luokse. He kävelivät sillalle päin.


Siinä välissä Klovni ehti kuiskata:


-Mitä me teemme?


Seuraamme Tapporottaa ja Hannaa, Kiinalainen sanoi ja hiipii Kiinakaupan taakse. Tapporotta ja Hanna eivät saisi huomata heitä. Sitten tytöt vaihtoivat suuntaa, he menivät satamalle, ei sillalle. He nousivat siniseen veneeseen ja laittoivat koneen käyntiin. Kun tytöt olivat lähteneet, Kiinalainen ja Klovni ottivat nopeesti Klovnin oman veneen ja seurasivat tyttöjä. Tytöt ajoivat linnalle, ja siellä he pysähtyivät. He jättivät veneen rantaan ja menivät linnaan. Kiinalainen ja Klovni tekivät samanlailla.


Sisällä he näkivät Tapporotan ja kirjastonhoitajan Hannan kävelevän pitkällä käytävällä. Käytävän sivuissa oli paljon ovia. Tytöt menivät yhteen niistä. Kiinalainen ja Klovni kurkivat ovenraosta mitä sisällä tapahtui. Huoneessa oli paljon tavaraa.


- Hei tuolla on minun tietokoneeni! Klovni kuiskasi Kiinalaiselle.-Minusta tuntuu että


- Tapporotta ja kirjastonhoitaja Hanna ovat varkaita, Kiinalainen sanoi ja kuunteli tarkasti tyttöjen keskustelua. Kiinalainen ja Klovni päättivät soittaa poliisille varmuuden vuoksi.


Poliisit tulivat kymmenessä minuutissa paikalle. Yksi poliiseista oli hirveen suuri ja pienellä kosketuksella hän kaato oven auki. Tytöt pelästyivät.


-Nyt ne saivat meidät kiinni, kirjastonhoitaja Hanna sanoi surullisesti.


-Tssh! Meillä on vielä mahdollisuuksia! Tapporotta kuiskasi Hannalle.


-Teidän on turha yrittää huijata meitä, me olemme ammattilaisia! yksi poliiseista huusi.


-Okei, myönnetään, me olemme varkaaat, Tapporotta sanoi toivottomana.


-Ja te kaksi saatte kunnon palkkion tästä suuresta työstä! toinen poliiseista sanoi pojille iloisesti.


-Oujees! Kiinalainen ja Klovni huusivat samaan aikaan.



torstai 18. syyskuuta 2014

MAKEA MYSTEERI

Miina-Munkki istahti puiston penkille jäätelötötterö ja uusin Los Härmälä-lehti käsissään. Hän oli viimeisiä päiviä lomalla ja aikoi ottaa vain rennosti. Miina repäisi mansikka tötterön koristeellisen paperin auki ja työnsi tuutin suuhunsa. Kiinnostunein silmin hän tarkkaili lehden sisällysluetteloa. Pienen tuokion kuluttua Miina havahtui isoin kirjaimin kirjoitettuun otsikkoon:” POLIISI ETSII OVELAA PULLA-PATEA!” Miina etsi oikean sivun ja alkoi käymään tekstiä läpi. Tekstissä tosiaan varoitettiin leipomoita ja kuppiloita hirmuisesta Pulla-Patesta, joka on jo ryövännyt yli 15 pullapuotia sekä jättänyt vain muruset jäljelle.Miina säikähti: ”Jannelle on ilmoitettava!” Hän sanoi päättäväisesti ja kaivoi puhelimen kaivoi puhelimen taskustaan.

”-päivää” Janne vastasi.

”-Hei Janne! Olethan leipomolla? Luin lehdestä, että pullavaras on liikenteessä!” Miina kertoi ja ahmaisi viimeisenkin palan tuutistaan.

”Oletko varma? En ole kuullutkaan moisesta pullavarkaasta.” Janne ilmoitti halveksuvasti.

”-Hyvä on, hyvä on. Uskon minä sinua, mutta älä huoli meillä on toimivat turvahälyttimet. Nauti sinä vain lomastasi. Heippa!”

Miina sulki puhelimen ,hän oli täynnä ärtymystä ja lähti kotiin päin. Matkalla hän poikkesi vielä lähikaupastaan ostamassa maitoa, sekä voita. Illalla Miina ei saanut unta, hän ajatteli vain päivän tapahtumia.
Aamulla Miina heräsi puhelinsoittoon:




"Huomenta!"
"Hei Miina! Olisiko sinulla aikaa tulla käymään leipomolla? Minulla olisi vähän asiaa.. Olisi pitänyt uskoa sinua jo eilen."
"Mitä...Kuka...?"Miina ihmetteli unenpöpperöisenä.

Miina ei ollut tajunnut puoliakaan äskeisestä puhelusta,mutta teki niinkuin oli käsky. Hän vaihtoi yöpukunsa t-paitaan ja mustiin pitkiin housuihin ja lähti matkaan.
Janne oli jo vastassa leipomolla,jo kaukaa hän huusi "Leipomomme on ryövätty! Kaikki pullat ja piirakat on viety!"
"Mitä ihmettä!? Tämä ei voi olla totta!"Miina huusi itkuisena.
"Soitin poliiseille, he tulevat hetkellä millä hyvänsä." Janne kertoi ja rauhoitteli Miinaa.
Parin minuutin kuluttua poliisiauto kurvasi tapahtumapaikalle.
"päivää päivää!" Ratissa oleva poliisi sanoi ja nousi autosta.
"Oletteko te Janne-Jauho ja Miina-Munkki?"Toinenkin poliisi nousi atostaan.
"Kyllä olemme ja meidät on ryövätty!"Miina ilmoitti hätääntyneenä.
"Jaahas,milloin olette viimeksi ollut paikalla ennen ryöväystä?"Toinen poliiseista kysyi.
"Minä suljin leipomomme ovet tasan 21.00,niinkuin aina.Ja kaikki oli silloin ihan normaalisti."Janne kertoi ylpeästi.
"Okei,saammeko tutkia tapahtumapaikan?"poliisi jatkoi.
"Joo,saatte kyllä."

Poliisit siirtyivät sisään ja samalla he jatkoivat kuulusteluitaan. Poliiseilla kesti noin. 15 minuuttia, ennen kuin he löysivät jotain.
"Hahaa,täällä se rosvo istuskelee!" Toinen poliisi riemastui, samalla kuin hän avasi ison ja vihreän kaapin oven.
"Olitko se sinä!?" Miina kiirehti jo kysymään.
"Ai hei. Teillä on maukkaita leivonnaisia. Parhaita mitä olen ikinä maistanut!" Pieni poika sanoi kermakakun palaista mutustellen.
"Miksi sinä olet täällä!? Ja mikä ihme sinut tänne on tuonut!? Onko sinulla oikeutta tulla tänne!?" Miina raivosi.
"Voisitteko siirtyä hetkeksi ulkopuolelle ja antaa poliisin hoitaa kuulustelun?" Toinen poliisi ehdotti.
"Hyvä on,mutta olkaapa sitten nopeita!" Miina sanoi ja lähti.

Tunnin kuluttua poliisit saapuivat pojan kanssa puistoon.
"Olemme päättäneet,että Pate siirtyy teille apulais-pojaksi noin kuukauden ajaksi,hänen perheensä myös maksaa teille tietyn summan varastelusta.
"Minusta pojan olisi syytä siirtyä sellien taakse." Miina ilmoitti halveksuvasti.

"Älähän nyt Miina,kaikki tekee virheitä ja kaikille pitää antaa anteeksi." Janne kertoi.

SALAPERÄISET MURHAT

Oli kaunis päivä Los Härmälässä. Salapoliisi Bumba oli juuri herännyt ja keittänyt aamukahvit kuten joka päivä. Sitten oli aika hakea päivän lehti. Vihdoin Bumba pääsi istumaan.

Ei kauaa kestänyt, kun hän pomppasi takaisin seisaalleen ja kahvi meni väärään kurkkuun. Lehden etusivulla luki hirveästä turistijoukkomurhasta. Bumba huudahti:
- VOIHAN KANAN KAKKA!!!...Miten tämä on mahdollista? Bumba ihmetteli. Hetken kuluttua hänen johtajansa Sir Krönkkö soitti hänelle. Bumba kysyi:
- Mitä sinä näin aikaisin soitat?
- Luitko jo lehdestä sen jutun?
- No tietenkin minä luin sen jutun tyhmäksikö minua luulet? Senkin typerys!
- MITÄ!!!...Haukuitko minua typerykseksi???...
- Nonono...
- Lopeta se nonottelu! Minulla on tärkeää asiaa!!!...
- No mitä?
- Sinulle on töitä!
- Salapoliisi Bumba ilmoittautuu tehtävään!
- Tule heti toimistooni!!!...
- Selvä ei tarvitse huutaa.

Ja niin Bumba lähti yksityisetsiväntoimistoon. Bumba litki äkkiä kahvin kurkkuun ja laittoi vaatteensa päälleen. Kun hän astui ovesta ulos, hän näki Hassun Klovnin ajavan Lamborghinillä tiellä.
- Mitä ihmettä? Bumba mietti.

Bumba näki jo yksityisetsiväntoimiston, kun hän taas näki klovnin ajavan Lamborghinillä. Bumba mietskeli:
- Mitäköhän tuonkin päässä liikkuu? Vihdoin Bumba pääsi yksityisetsivän toimistoon.
- Saat lähteä heti suorinta tietä asekauppaan, sanoi Krönkkö.

Bumba lähti heti matkaan, mutta onneksi hän tiesi olla vähän varovainen, nimittäin asekaupan omistaja oli tämän kylän kylähullu. Vähän ajan päästä Bumba oli asekaupan ovensuussa ja astui hitaasti mutta varmasti sisälle.
- Mitä herralle saisi olla? Kylähullu kysyi.
- En oikein tiedä, mutta saisinko kysyä herralta pari kysymystä? Missä ja mitä teitte eilen kello 21,23?
- Olin täällä koko ajan ja pelasin kiinapelejäni, mutta mitä teille saisi olla?
- En mitään sain jo haluamani.

Pian Bumba olikin jo Hassu Klovnin luona, kun Bumba näki, että hän oli autotallissaan hoitamassa omaa Lamborghiniaan.
- Gröhömm...Herra Klovni! saanko kysyä teiltä pari kysymystä?
- Tottahan toki veikkoseni! Kysy pois.
- Missä ja mitä teit eilen kello 21.23?
- Nyt kyllä pistit pahan kysymyksen. En kuule yhtään muista.
- No kiitos silti ja hyvää päivän jatkoa.

Oli aika vielä käydä yhdessä paikassa, leipomossa. Kun Bumba oli päässyt leipomon eteen, oli aika mennä sisälle ja kysyä pari kysymystä.
- Heippa Bumba!
- Hei Miina. Saanko kysyä pari kysymystä?
- Tietenkin Herra Bumba.
- Missä ja mitä teit eilen kello 21.23?
- Olin täällä leipomossa mieheni kanssa, taisimme juuri olla kahvitauolla.
- No hei hei kiitos kaikesta.

Pian sen jälkeen Bumba oli taas toimistollaan. Bumba pähkäili asioita ja sitten hänelle tuli älynväläys. Hän tiesi, kuka olisi syyllinen murhiin. Pian Bumba oli soittanut poliisit ja he olivat Hassu Klovnin kotipihalla.
- Tuo se on!!!...Viekää hänet vankilaan!
- Kiitos salapoliisi Bumba.
- Eipä kestä.

Ja niin Hassu Klovni oli vankilassa, minne se liero kuuluikin. Ja niin tämän kylän kylähulluimmista hulluin oli Hassu Klovni. Kahden vuoden kuluttua Hassu Klovni oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Eikä kukaan ollut nähnyt tai kuullut hänestä mitään. Tämä ei siis olisi enää salapoliisi Bumban tehtävä, vaan tämä olisi jo poliisin tehtävä. Poliisit olivat tutkineet koko kaupungin läpikotaisin eikä klovnia ollut näkynyt missään.

Oli kulunut kolme viikkoa eikä ollut nähty mitään tai kuultu mitään Hassu Klovnista. Siispä poliisit totesivat, että klovni oli kadonnut koko kaupungista Lamborghini mukanaan. Poliisit totesivat, että hullu klovni oli kadonnut lopullisesti. Poliisi kertoi asiasta Bumballe.

- No asia ei ole sitten enää meidän asia. Joten loppu hyvin kaikki hyvin, niin kuin sanonta menee, Bumba totesi.

VARKAUS LOS HÄRMÄLÄSSÄ

Eräänä päivänä Es-pappa oli kirkossa töissä. Hänellä oli iso koti ja Lamborghini. Hän aina tykkäsi mennä kiinakauppaan, koska kiinalainen tyyppi oli hänen kaverinsa.

Yhtenä päivänä hän meni Lamborghinilla ostoksille kiinakauppan. Hän parkkeerasi Lamborghinin kiinakaupan viereen. Kiinalainen tyyppi ei olut kaupassa. Es-pappa meni katsomaan ulos, mutta Lamborghini ei ollut enää siinä, mihin Es-pappa oli laittanut sen. Es-pappa mietti, että jos kiinalainen tyyppi ei ole kaupassaan, se oli hän, joka varasti Lamborghinin.
Varas oli kuitenkin Tonttu. Hän oli ollut polttamassa tupakkaa Lamborghinin lähella ja kiinalainen tyyppi oli nähnyt, kuinka tonttu varasti auton.


Tonttu joutui vankilaan ja Es-pappa sai Lamborghininsa takaisin.

JÄRKYTTÄVÄ YLIAJO

Talossa oli Kiinalainen tyyppi. Hänen silmänsä olivat niin leveät, että lähes koskettivat toisiaan ja suu oli pyöreä kuin Lamborghinin rengas. Hänen piti päästä puhumaan Muukalaisen kanssa. Hän tiesi, että Muukalainen oli luostarissa, koska hän oli aina siellä tai kotona. Mutta kotona hän ei ollut, koska Kiinalainen tyyppi oli jo käynyt katsomassa tämän kotoa. Kun hän oli luostarissa, hän näki Muukalaisen vaaleanpunaisen ihon ja huusi:
- Odota! Minulla on sinulle asiaa !
- No mitä? Muukalainen kysyi.
- Oletko nähnyt sen hylätyn porkkanan siellä liikennevalojen luona?
- Joo! Se joka on niin hylätty, että edes jänis, joka ei ole saanut vuoteen ruokaa, söisi sitä. Muukalainen muistaa.
- Mennään sinne! Kiinalainen tyyppi ehdottaa.
- Joo! Muukalainen innostuu.
Sitten he menivät sinne liikennevalojen luo ja näkee Kylähullun seisomassa keskellä tietä.
- Kylähullu! Mitä sinä teet? Kiinalainen tyyppi kysyi.
Kylähullu ei edes ehdi vastata, kun punainen Lamborghini tulee mutkasta sivuluisussa Kylähullua päin ja jatkaa matkaa.
- Kylähullu! Miten sinun kävi ? Kiinalainen tyyppi kysyi järkyttyneenä.
- Jalkaan vähän sattuu. Kylähullu vastaa tuskastuneena.
Pian tulee ambulanssi ja vie Kylähullun sairaalaan. Kuluu kaksi päivää ja Kylähullu pääsee sairaalasta ja Kiinalainen tyyppi menee heti hänen ovelle kysymään.
- Sattuiko paljon? Kiinalainen tyyppi kysyi.
- Vähän, Kylähullu vastasi.
- Tiesitkö muuten että Casinolla on juhlat? Kiinalainen tyyppi kysyi.
- Joo! Kylähullu innostuu.

Ja niin he menivät juhliin ja juhlivat Kylähullun parantumista.

ES-PAPPA JA KYLÄHULLU


Es-pappa ajeli Lamborginilla ja meni casinolle. Siellä hän tienasi 50000000 €. Voittamillaan rahoilla hän osti autiotalon ja hänelle jäi 2000000 €. Kylähullu halusi ryöstää es-papan, koska hän oli köyhä. Hänellä oli vain 10 €. Hän meni asekauppaan ryöstämään aseen, ja seuraavana yönä es-pappa kuoli.    

MYSTINEN FARMI

Butten farmilla on käynnissä sadonkorjuu.Tänä vuonna sato oli varsin hyvä, saatiin kaikkia tärkeitä viljoja. Vuosi oli ollut menestys!

Mutta yhtenä päivänä lammas katoaa. Talon isäntä Peruna-Butte lähti etsimään kadonnutta lammasta. Hän oli kävellyt koko päivän. Lopulta hän luovutti, koska lammasta ei löytynyt. Sama tapahtui seuraavana aamuna. Uusi lammas oli kadonnut. Butte lähti taas matkaan. Pian hän oli taas kävellyt koko päivän. Yhtäkkiä maassa näkyi jälkiä. Ne olivat isot niin kuin koiran jalanjäljet, mutta eivät ne olleet koiran, sillä ne olivat isommat niin kuin suden jalanjäljet.

Butte meni kylälle, jossa hän kertoi asiasta kylän ukoille Krönkölle, joka omisti Ferrarin, Jannelle, joka ei ollut aivan okei, ja kiinalaiselle tyypille, joka asuu hylätyssä linnassa kylän laidalla. He menivät ensin casinolle ja hakivat lisää miehiä mukaan.

Miehet ryhtyivät ajojahtiin. He ottivat koirat ja aseet. Jäljet löytyivät nopeasti. He seurasivat niitä ja päätyivät lopulta linnalle, ja jäljet loppuivat siihen. Kaikki tuijottivat Kiinalaista. Hän vakuutti, ettei tiennyt asiasta mitään.

Seuraavana yönä kylän miehet paitsi kiinalainen menivät linnalle. He löysivät lampaat vankityrmästä ja sellaiset kepit, joilla voi painaa jalanjälkiä, joita he olivat nähneet. Syyllinen saatiin selville. Se oli kiinalainen, joka olisi myynyt lampaat seuraavana päivänä karjavarkaille. Hän tunnusti. Kiinalainen vietiin vankilaan ja Butte sai lampaansa takaisin.


Sen jälkeen linna kunnostettiin ja siitä tehtiin markkinapaikka, jossa myytiin ruokaa ja turistitavaroita. Turisteja virtasi pilvin pimein Härmälään. Markkinoilla saadut rahat käytettiin koulua ja vanhainkotia varten.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

TAPPOROTTA ADVENTURES


Tapporotta oli nukkumassa. Kello oli 8.45 ja hän asui 2018 kilometrin päässä ja joutui kävelemään aina kouluun. Pahinta oli se, että hänellä oli aikaa 15 minuuttia ja tapporotta nukkui vielä.

Hän heräsi kello 8.55 ja käveli rennosti kouluun niin, että jäi aikaa neljä minuuttia. Tapporotta oli koulussa, kun hänen luokkalaisensa kysyi, pääsisikö hän huvipuistoon, mikä oli juuri uudistettu.  

Tapporotta oli innoissaan ja koulun tunnit tuntuivat pitkäveteisiltä. Sitten kun tapporotta pääsi kotiin, hän heti kysyi rottaäidiltä, pääsisikö se kylähullun kanssa huvipuistoon. Aluksi äitirotta ei päästänyt, ja silloin tapporotta alkoi itkeä ja juoksi huoneeseensa.

15 minuutin päästä äitirotta tuli tapporotan huoneeseen ja antoi luvan mennä huvipuistoon. Sitten tapporotta äkkiä soitti kylähullulle ja sanoi, että pääsisi huvipuistoon. He olivat huvipuistossa koko päivän, kun Tapporotta tuli huvipuistosta, hän meni heti huoneeseensa ja kirjoitti päivästään päiväkirjaan.

Äitirotta tuli ja sanoi tapporotalle: ”Mene jo nukkumaan, koska huomenna mennään vesipuistoon.”

Yöllä ovelta kuului ääniä. Heidän koiransa kuuli sen ja alkoi haukkua. Tapporotta ja rottaäiti heräsivät ja soittivat poliisit ja kaikki oli hyvin. Loppu hyvin kaikki hyvin.

RÄJÄHDYS



Eräänä päivänä Los Härmälässä Es-pappa kävi asekaupassa ostamassa laatikollisen tarrapommeja. Sen jälkeen hän meni kotiinsa eli autiotaloon. Tuli yö ja Los Härmälässä oli ihan pimeää, mutta yhtäkkiä autiotalon edessä syttyi taskulampun valo. Se lähestyi kadulla olevia autoja ja kiinnitti niihin pommeja, mutta ei Lamborghiniin.


Sitten tuli aamu, ja Es-pappa meni kiinakauppaan ostamaan Kannabish-energiajuomaa ja sikareita. Sitten hän meni Casinolle ja joi paljon viskiä.


Sitten hän lähti Lamborghinilla vanhaan linnaan. Siellä asui haamu, joka oli ärheä. Es-pappa meni hänen kanssaan Satamaan ja Es-pappa kuoli.


Viisi minuuttia myöhemmin koko Los Härmälä räjähti.

HAAMU HIRMU



Kiinalainen mies oli casinolla. Siellä kiinalainen osti sikarin.


Haamulla oli puukko. Kiinalainen huomasi haamun puukon.


Silloin kiinalainen mies huusi kaikille: ”Kaikki pois!!!!” Silloin haamu huomasi, kun kiinalainen huusi: ”Kaikki pois!!!”


Silloin haamu lähti asekauppaan ostamaan aseita.


Kiinalainen mies lähti perään ostamaan aseita, esimerkiksi flashbangin, jolla saa haamun pois päiviltä. Haamu ehti ostaa aseet nopeammin. Hän osti esimerkiksi singon, kranaatteja ja monia muita aseita.


Kiinalainen mies omisti Lamborghinin, ja kiinalaisen Lamborghini kulki 350km/h. Silloin haamu saapui ase kauppaan.


Haamu ihmetteli, miksi asekaupassa on nukkuva espappa, jolla oli ES-tölkki kädessään. Kiinalainen saapui asekaupan eteen ja silloin haamu ampui kiinalaista reiteen.


Silloin kiinalainenmies heitti flashbangin, jolloin haamu haihtui. Silloin espappa heräsi ja onnitteli kiinalaista.

SIEPPAUS



Olipa kerran kiinakauppa josta siepattiin kiinalainen tyyppi, ja Late lammas näki sen.

Peruna-Butte oli kasinolla. Yhtäkkiä hän näki 50 sentin kolikon. Hän oli ottamassa sen, mutta Late lammas sai sen ensin. Late oli tyytyväinen, mutta sitten hän näki, että joku oli sieppaamassa Peruna-buttea. Ja se joku oli Tonttu.

Tonttu oli autiotalon ylimmässä kerroksessa tähystelemässä, oliko kukaan tulossa.
Yhtäkkiä hän huomasi, että Late lammas oli tulossa portille. Late oli päättänyt mennä vapauttamaan Peruna-Buten ja kiinalaisen tyypin.

Late päätti aluksi etsiä Peruna-Buttea ja kiinalaista tyyppiä kellarista. Hän kuuli yhden oven takaa huutoja. Hän yritti avata ovea, mutta se oli lukossa.


Hän näki avaimen käytävän päässä. Hän haki avaimen ja avasi oven, siellä oli Peruna-Butte, mutta ei kiinalaista tyyppiä. Butte sanoi, että kiinalainen tyyppi oli vastapäisen oven takana. Late päätti etsiä Tontun, jos avain olisi hänellä. Hän päätti katsoa, olisiko Tonttu ylimmässä kerroksessa, ja siellä Tonttu oli.

Tonttu oli nukkumassa. Late näki avaimen Tontun vieressä ja otti sen. Hän päätti lukita Tontun yläkertaan. Kun hän oli saanut oven lukkoon, hän meni vapauttamaan kiinalaisen tyypin. Kun he olivat Laten luona farmilla, he soittivat poliisit hakemaan Tontun.

LOS HÄRMÄLÄ. UUSI ASUKAS.


Eräänä kauniina päivänä Los Härmälään pyöräili köyhä mies nimeltä Mikko. Mikolla ei ollut rahaa, kuin viisi euroa. Mikko meni kasinolle. Mikko aikoi pelata, Mikkoa alkoi jännittää, Mikko alkoi hikoilla, kun ruletti alkoi pyöriä. Kun ruletti pysähtyi, kaikki hiljenivät ja Mikko voitti sata-euroa! Paikalle tuli toinen köyhä mies. Mikko antoi hänelle kaksikymmentä euroa.

Mikko osti ehyen pyörän, kun edellinen oli aivan rikki. Mikko meni Coviraniin ja osti vesipullon. Kun Mikko aukaisi vesipullon, hän huomasi sen korkin alla puhelinnumeron. Päivä alkoi kääntyä illaksi. Mikko alkoi etsiä halpaa motellia. Mikko löysi halvan motellin, jossa yksi yö maksoi viisitoista euroa. Mikko vuokrasi sieltä huoneen. Hän huomasi talon edessä surullisen lampaan, joka oli myös köyhä. Sen nimi oli Late-lammas.

Mikko kysyi, haluaako hän tulla sen huoneeseen nukkumaan. Laten ilme muuttui iloisemmaksi.

Kun aamu koitti, Mikko soitti numeroon, jonka hän löysi juomapullon korkista. Yhtäkkiä puhelimesta kuului outo ääni. Se oli jonkun vanhan naisen ääni. Vanha nainen kertoi, kuka hän oli. Hän oli Miina-munkki. Miina sanoi, että tulee leipomon eteen klo 15.00.

Kun aika koitti, Mikon piti mennä leipomolle ja hän tapasi Miina-munkin. Miina käski laittaa Mikon silmien eteen huivin, että Mikko ei näkisi, mihin se menisi, koska sille oli tehty yllätys. Mikko ei itse tiennyt, mitä tapahtuisi. Kun Mikko ja Miina olivat huvipuistossa, Mikko sai ottaa huivin pois. Kun Mikko otti huivin pois, hän huomasi, että hänelle oli tehty tervetuloyllätysjuhlat. Siellä olivat koko kylän asukkaat. Miina oli tehnyt leivokset sinne. Mikko oli aivan riemuissaan. Mikko sai oman asunnon ja punaisen Lamborghinin. Mikko asui siellä kylässä koko loppu elämän.

KIRJASTON SALAISUUS (ei pienille!)



Kello oli tasan kaksi ja kirjastonhoitaja Hanna oli järjestelemässä Los Härmälän kirjastossa kirjoja. Hän otti kirjan, jota kukaan ei ollut lukenut tai ottanut pois paikaltaan. Siinä luki: Älä koske!
Kirjastonhoitaja Hanna ihmetteli ja otti kirjan käteensä, mutta yhtäkkiä hän tunsi aivan kuin joku olisi liikahtanut. Hanna säpsähti. Ja kaikki kirjaston kirjat lensivät paikoiltaan pois. Hanna huudahti ja yritti päästä pois kirjastosta, mutta ovet eivät auenneet, vaan ovien sijaan tuli ikään kuin musta portaali. Hanna ei olisi halunnut mennä sinne, mutta joku hänet sinne veti. Yhtäkkiä Hanna huomasi, että oli kuin sirkuksessa, ja niinhän hän olikin.
Sirkuksessa oli todella räsyistä. Hannaa pelotti. Aivan kuin kaikki olisi unta. Hanna päätti istahtaa sirkuksessa olevaan katsomoon, mutta huomasi, että housut olivat tuolissa olevan veren punaiset. Hanna kirkaisi ja vaihtoi penkkiä. Sitten yhtäkkiä Hanna näki punaisten hiuksien vilahtavan. Hannaa pelotti vielä enemmän. Yhtäkkiä sirkuksesta kuulutettiin: ”Ole varuillasi tämä on viimeinen hetkesi!” Hanna ei älynnyt, oliko se painajaista vai totta. Sitten Hanna kuuli, että joku huusi.
Yhtäkkiä Hanna säpsähti, sillä hän kuuli, kun joku sanoi: ”Tervetuloa!” Tämä on ensimmäinen ohjelmanumero. Hanna ihmetteli ja oli samalla kauhuissaan. Niinpä Hanna huomasi, että ovesta tuli pullukka pelle, jolla oli punaiset hiukset ja ikään kuin vahvasti meikattu naama. Pelle lähestyi ja lähestyi. Hanna yritti juosta pakoon, mutta ei pystynyt, koska oli niin kauhuissaan. Pelle sanoi: ”Tämä on viimeinen kertasi, kun katsot tähän kirjaan!” Hanna oli kauhusta kalpea.
Hanna sulki silmänsä ja huomasikin, että oli omassa sängyssään ja herännyt. ”Onneksi se oli vain unta”, Hanna huokaisi. Vai oliko sittenkään? Pöydällä oli nimittäin lappu, jossa luki: ”Älä enää ikinä koske tai ota sitä kirjaa! T:Klowni(pelle)”

Hanna juoksi äkkiä kirjastoon ja käski kirjaston omistajaa poistamaan kirjan välittömästi, mutta huomasikin, että kirjaston omistajalla oli punainen kikkarahius tukassa, aivan kuin sen pellen tukkaa. Hanna ei sanonut muuta, vaan juoksi äkkiä kotiinsa.

Hän irtisanoutui työstä ja ajatteli, että ehkä hän sopisi vaikka paremmin kaupanmyyjäksi, sillä kirjastonhoitajana oli suorastaan kamalaa! Varsinkin kaiken sen pahan tapahtuneen jälkeen. Ja  kirjaston omistajakin oli huijari.

PERUNABUTTEN LAMMASSEIKKAILU

Oli peruna. Perunan nimi oli PerunaButte. PerunaButte meni Herra Ströngelin kauppaan. Sieltä Peruna Butte osti Late lampaan .Oli jo yö ja Peruna Butte ja Late lammas menivät nukkumaan. Yhtenä päivänä PerunaButte vei Late lampaan kävelylle. PerunaButte tapasi Espapan. Espappa halusi ostaa Latelampaan, mutta PerunaButte ei myynyt Late lammasta.
Espappa sanoi, että hän antaisi vaikka miljoona euroa, mutta Peruna Butte ei suostunut. Espappa oli raivoissaan. Hän sanoi, että halusi saada Latelampaan kiinni.
Hän meni ostamaan asekaupasta aseen. Seuraavana päivänä
Espappa hyökkäsi PerunaButten kimppuun, mutta PerunaButte osti laserin ja voitti taistelun. Kun Espappa ja PerunaButte taistelivat, Latelammas ei saanut ruokaa ja hän kuoli.

HÄRMÄLÄN YÖ

Jäätelökioskilla myydään vain perunajäätelöitä, koska Peruna-Butte omostaa sen.
Eräänä päivänä hän huomasi tontun varastamassa ES-papan Lamborghiniä muukalaisen kanssa, mutta Tapporotta-vartija näki sen ja meni pidättämään heitä.
Sitten tonttu veti taskusta pistoolin ja ampui vartijaa. Vartija kuoli ja hänestä tuli haamu, joka yritti kostaa, mutta ei voinut, koska se ei voinut ottaa puukkoa käteen, koska se meni siitä läpi. Butte lähti juoksemaan poliisiasemalle kertomaan,
Mutta Lamborghini oli paljon nopeampi. Peruna-Butte kääntyi sivukujalle, mutta
Se oli umpikuja. Sitten kuului ääni: "Mää mää mää. Se oli SuperLateLammas.
Se osasi lentää ja tuli pelastamaan Peruna-Buttea. Tonttu yritti ampua Latea, mutta
Late oli liian nopea. He lensivät toiselle puolelle kaupunkia hostelliin, koska PerunaButte asui siellä. Hän kiitti Latea ainakin kymmenen kertaa, ja antoi hänelle kymmenen kiloa ruohoa ruoaksi. Sitten he elivät onnellisina elämän loppuun asti ainakin melkein.

LOS HÄRMÄLÄN MYSTEERI

Los Härmälä, täysin rauhallinen kylä, jossa kaikki ovat aina viihtyneet. Sekä asukkaat että turistit. Los Härmälä on rakennettu 60-luvun alussa. Viimeiset kymmenen vuotta kylän turistimäärä on laskenut paljon, koska kuulema kummittelee, sillä murhia on ollut paljon.

Kaikki alkoi vuonna 2004, kun kyläläiset huomasivat, että kartanossa asuva Herra Krönkkö oli murhattu. Poliisit tutkivat pitkään asiaa mutta he eivät löytäneet syyllistä, vain herra Krönkön mystinen valkoinen ja verinen naama. Kukaan ei tiennyt kuka voisi olla syyllinen, sillä kaikki rakastivat häntä, koska hän oli aina niin ystävällinen ja koska hän omisti huvipuiston, joka on nykyään hylätty.

Siirrymme takaisin nykypäivään, kymmenen vuotta herra Krönkön kuoleman jälkeen,
Kun taloa ei vielä ole ostettu, eikä huvipuistolle ole löytynyt omistajaa vieläkään, sillä kaikki uskoivat, että molemmat paikat olivat kirottuja. Lopulta molemmat hylättiin, mutta niitä ei ole kaadettu.

Eräänä päivänä muukalainen tuli kylään. Hän sanoi olevansa kiinnostunut ostamaan hylätyn talon ja omistamaan huvipuiston. Kaikki kyläläiset olivat innostuneet uuden asukkaan saapumisesta, kaikki paitsi Herra Strörgeli.

Vuosia sitten Herra Strörgeli asui vaimonsa kanssa. Molemmat olivat tosi iloisia ja ystävällisiä. Kunnes koitti marraskuun toinen päivä vuonna 2010. Herra Strörgeli heräsi ja ensimmäisen mitä hän näki oli vaimonsa kuolleena vieressään ja täsmälleen samalla tavalla kuin herra Krönkkö. Siitä lähtien herra Strörgeli alkoi vihaamaan kaikkia ja kaikkea.

Kyläläiset yrittivät varoittaa muukalaista herra Strörgelistä, mutta hän ei silti välittänyt, hän vain yritti olla herra Strörgelin ystävä, mutta hän ei onnistunut, sillä herra Strörgeli uskoi hänen tuumaavan jotain.

Eräänä iltana muukalainen meni tekemään ostokset Coviraniin. Kun hän palasi takaisin hotelliin, hän löysi yöpöydältä lapun, jossa luki isolla punaisella tekstillä:                
"MENE POIS". Hän ei silti välittänyt ja meni nukkumaan.

Seuraavana aamuna, siivooja huomasi, että muukalainen oli kuollut juuri samalla tavalla kuin herra Krönkkö ja rouva Strörgeli. Kaikki syyttivät herra Strörgeliä.

Kun poliisi meni kuulustelemaan häntä, hän oli pahalla tuulella ja sanoi, että hän ei tiennyt asiasta mitään ja että toisella puolella tietä asuva peruna-Butte pystyi todistamaan sen. Kun he menivät peruna-Buten farmille, hän alkoi syömään kättänsä ja kiroilemaan.
Poliisi ei kestänyt enempään ja sanoi järkyttyneenä: "Rauhoitu hyvä peruna! Me tulimme vain esittämään pari kysymystä." Siihen peruna-Butte vastasi: "Ai jaa, ja mitä kysymyksiä?" "Että oliko herra Strörgeli kotona koko yön?" poliisi selitti. "En minä tiedä, mutta Late tietää, koska se on hirvee stalkkeri. Odottakaa, minä kutsun sen", peruna-Butte sanoi. Late alkoi selittämään: "bee,beee,bebee." Poliisi katsoi peruna-Buttea ja sanoi: "suomeksi kiitos." peruna-Butte vastasi: ”Hän sanoi: joo, mutta minä siirtäisin etsinnän hylättyyn taloon."

Poliisit menivät hylättyyn taloon ja kun he astuivat sisälle, ovi paukahti kiinni ja kuului pelottava nauru. Yksi poliiseista sanoi: "Kuka siellä nyt pelleilee?" Ääni sanoi yläkerrasta: "Ai kuka? Ai kuka? Tiedätte hyvin kuka olen" poliisipäällikkö sanoi: "Emme tiedä, mutta jos et tule tänne kädet ylhäällä niin räjäytämme talon!" "Okei,okei!" ääni sanoi ja tuli esiin. Poliisit katsoivat ja näkivät Laten.

Yksi poliiseista sanoi: "Mitä vitsiä!" Late vastasi: "No ei kun david guetta (sarkasmi)." Poliisi osoitti häntä pyssyllä ja kysyi: ”Mutta miksi? Miksi tapoit nämä ihmiset?" ”No koska tää on siisti paikka, ja en halunnu että kukaan omistaisi tätä paikkaa", Late vastasi. "Miksi sitten tapoit rouva Krönkön?" "En minä tappanut häntä", Lammas sanoi.


LOS HÄRMÄLÄN ARVOITUS


Kello oli tasan 22:00 kun Miina-munkki ja Jauho-Janne olivat sulkemassa leipomoa. Miina-munkki haukkoi happea ja katsoi pankin suuntaan. Miina hätkähti. Pankin suunnalla oli tumma hahmo, hahmolla oli pitkä takki ja salapoliisihattu. Hahmo kääntyi katsomaan Miinaa ja sen silmät alkoivat hohtaa. Miina laittoi kätensä suun eteen ja juoksi sisälle leipomoon                                           

– Janne!Janne! huusi Miina. Janne tuli myymälän puolelle hämmästyneenä.                       

– Mitä nyt Miina onko jokin hätänä? 

– Tuo.... tuolla pankin edessä oli musta hahmo jonka hohtavat silmät alkoivat tuijottaa minua! sanoi Miina pelästyneellä äänellä. Janne lähti ulos katsomaan, mutta pankin edessä ei ollut enää ketään. Yhtäkkiä Janne tunsi kuin joku olisi ollut hänen takanaan. Janne käänsi hitaasti päätään. Hänen takanaan seisoi pikimusta hahmo, jolla olivat hohtavat silmät. Janne huusi niin lujaa kuin jaksoi ja juoksi leipomoon.       

Aamulla leipomo oli kiinni ja ikkunat naulattu umpeen. Miina ja Janne olivat lähteneet yksityisetsivän toimistoon. Yksityisetsivä Krönkkö oli kiireinen, kun toimiston ovi avautui ja Miina ja Janne astuivat sisään.                                                       

– Mitä asiaa? Krönkkö kysyi mutisevalla äänellä.                                                           

– Tuota eilen illalla tasan klo 22:00 pankin suunnalla hiippaili tumma hahmo, sanoi Miina pelokkaalla äänellä, häntä inhotti puhua koko asiasta.                                       

– Ei nyt, minun täytyy tutkia kiinalaisia uhkapelureita.                                                               

Miina ja Janne lähtivät pois, eiväthän he halunneet nostaa lehtijuttua. Sillä välin parin sadan metrin päästä toimistosta oli hostelli, johon oli tullut kaksi vierasta, jotka olivat viroiltaan salapoliiseja. Kaksoset olivat uupuneita pitkän ajomatkan jälkeen, mutta he silti päättivät mennä tutkimaan kylää. Kaksosten tavoitteena oli löytää luostari, josta oli soitettu heille oudosta hahmosta. Kylässä oli hiljaista, vain es-pappa ja kylähullu istuivat läheisessä puistossa. Luostarin risti näkyi pitkälle, joten se oli helppo löytää. Yksi nunnista odotti portilla kaksosia ja alkoi kertoa hämmentävää tarinaa.                                                                                               

– Kello oli 22:31, kun jokin hahmo oli ollut vanhan linnan seinämällä virittelemässä jotakin aseen muotoista. Mutta kun hahmo huomasi minut ja lähti ja jätti aseen siihen, en tietenkään uskaltanut mennä katsomaan, minkälainen se oli.                       

– Oletteko jo muuten käyneet Krönkön luona? Nunna kysyi.                                       

– Emme ole vielä ehtineet, kai me käymme vielä tänään siellä, toinen kaksonen sanoi.                     

– Kannattaisi, koska toimistoa ei ole enää huomenna! Nunna sanoi allapäin.                 

– Miten niin ei ole enää huomenna, kysyivät kaksoset hämillään.                                                                                                                                                        – Katsokaa kun herra ministeri laittoi Krönkölle viestin, että toimisto puretaan ja rakennetaan sen tilalle poliisiasema. Ministeri aikoo rakentaa tästä, suurkaupungin nunna kertoi ja lähti sitten.

Kaksoset lähtivät oitis toimistoon, jossa Krönkkö pakkasi tavaroitaan.                                                                                                                  – Oletteko te ne salapoliisikaksoset? Esittäkää kysymyksenne ja häipykää. Tämä toimisto ei ole enää huomenna auki.                                                                                                                                                                              

– Tulimme vain kysymään, että onko täällä päin näkynyt tummaa hahmoa, jolla kuulemma silmät hohtaa? kysyivät kaksoset.

Krönkkö hätkähti ja vastasi sitten:

 Ei en ole nähnyt… tuhlaatte vain aikaanne täällä häipykää!!! Seuraavana aamuna kylään oli tullut valokuvaajia, poliiseja vartioimaan ja kaivureita. Ministeri oli todella kuuluisa Helsingissä ja siksi kuvaajia oli tullut saalistamaan mehukkaita juttuideoita. Poliiseja oli joka kolkassa, kun ministeri astui ulos autosta. Krönkkö oli tullut myös paikalle hyvästelemään vanhan toimistonsa ja lähti. Puolen tunnin kuluttua ministeri antoi merkin ja siinä samassa kaivurit käynnistettiin. Seinät alkoivat kaatuilla ja sitten… PAM!!!! joku ampui ja kaikki ihmiset suojautuivat. Ja hetken kuluttua huomattiin, että ministeriä oli ammuttu polven yläpuolelle. Soitettiin ambulanssi ja tietysti sillä kesti, koska lähin sairaala oli 50 kilometrin päässä.                                                                                                           Kului kaksi viikkoa kun Helsingissä pidettiin tiedotustilaisuus Los Härmälässä tapahtuneesta ampumistapaturmasta. Kaikki, jotka olivat olleet tapaturma paikalla, olivat tilaisuudessa. Eturivissä istui ministeri ja hänen kollegansa oli hänen vieressä, ministerille oli tullut jalkavamma. Keskustelun johtaja alkoi puhua:

– Jotta syyllinen saataisiin kiinni, on tehtävä tutkimuksia ja ratkaisuja... Sitten Krönkkö nousi seisomaan ja sanoi  

– Saisinko ennen kuin menemme pidemmälle mennä käymään vessassa, kysyi Krönkkö. Naurunpurskahduksia kuului, mutta ne loppuivat lyhyeen, kun johtaja myönsi pyynnön. Vähän ajan päästä saliin tuli infon mies. hänellä oli kädessään ruskea kirjekuori. Mies toi sen johtajalle ja johtaja katsoi kirjettä. Kannessa luki vain AVAA. Johtaja avasi kirjeen ja alkoi lukea

– Täm…. johtaja ei ehtinyt edes aloittaa, kun Krönkkö tuli takaisin ja istui. Johtaja jatkoi:

– Tämä kirje on ampujalta, kaikki salissa olivat hämmästyneitä. Johtaja jatkoi:

 MINÄ AMMUIN MINISTERIÄ JA OIKEA NIMENI ON ANTTI. EN VAIN HALUNNUT ETTÄ KAUPUNKIMME TURMELLAAN. SIKSI HALUSIN JÄTTÄÄ MINISTERIN RAMMAKSI. KUN TÄMÄ KIRJE ON LUETTU ASTUN ESIIN.

Oli hetken hiljaista kun johtaja sanoi:

– Tämä antaa käsityksen, että ampuja on täällä. Sitten Krönkkö astui esiin ja sanoi:

– Minä olen ampuja!! Kaikki poliisit hyökkäsivät Krönkön kimppuun. Ja Krönkkö katsoi ministeriä vihaisen iloitsevana. Ministeri oli jäänyt loppuelämäkseen rammaksi.