KIRJASTON SALAISUUS (ei pienille!)

Kello oli tasan kaksi ja kirjastonhoitaja Hanna oli järjestelemässä Los Härmälän kirjastossa kirjoja. Hän otti kirjan, jota kukaan ei ollut lukenut tai ottanut pois paikaltaan. Siinä luki: Älä koske!

Kirjastonhoitaja Hanna ihmetteli ja otti kirjan käteensä, mutta yhtäkkiä hän tunsi aivan kuin joku olisi liikahtanut. Hanna säpsähti. Ja kaikki kirjaston kirjat lensivät paikoiltaan pois. Hanna huudahti ja yritti päästä pois kirjastosta, mutta ovet eivät auenneet, vaan ovien sijaan tuli ikään kuin musta portaali. Hanna ei olisi halunnut mennä sinne, mutta joku hänet sinne veti. Yhtäkkiä Hanna huomasi, että oli kuin sirkuksessa, ja niinhän hän olikin.

Sirkuksessa oli todella räsyistä. Hannaa pelotti. Aivan kuin kaikki olisi unta. Hanna päätti istahtaa sirkuksessa olevaan katsomoon, mutta huomasi, että housut olivat tuolissa olevan veren punaiset. Hanna kirkaisi ja vaihtoi penkkiä. Sitten yhtäkkiä Hanna näki punaisten hiuksien vilahtavan. Hannaa pelotti vielä enemmän. Yhtäkkiä sirkuksesta kuulutettiin: ”Ole varuillasi tämä on viimeinen hetkesi!” Hanna ei älynnyt, oliko se painajaista vai totta. Sitten Hanna kuuli, että joku huusi.

Yhtäkkiä Hanna säpsähti, sillä hän kuuli, kun joku sanoi: ”Tervetuloa!” Tämä on ensimmäinen ohjelmanumero. Hanna ihmetteli ja oli samalla kauhuissaan. Niinpä Hanna huomasi, että ovesta tuli pullukka pelle, jolla oli punaiset hiukset ja ikään kuin vahvasti meikattu naama. Pelle lähestyi ja lähestyi. Hanna yritti juosta pakoon, mutta ei pystynyt, koska oli niin kauhuissaan. Pelle sanoi: ”Tämä on viimeinen kertasi, kun katsot tähän kirjaan!” Hanna oli kauhusta kalpea.

Hanna sulki silmänsä ja huomasikin, että oli omassa sängyssään ja herännyt. ”Onneksi se oli vain unta”, Hanna huokaisi. Vai oliko sittenkään? Pöydällä oli nimittäin lappu, jossa luki: ”Älä enää ikinä koske tai ota sitä kirjaa! T:Klowni(pelle)”

Hanna juoksi äkkiä kirjastoon ja käski kirjaston omistajaa poistamaan kirjan välittömästi, mutta huomasikin, että kirjaston omistajalla oli punainen kikkarahius tukassa, aivan kuin sen pellen tukkaa. Hanna ei sanonut muuta, vaan juoksi äkkiä kotiinsa.

Hän irtisanoutui työstä ja ajatteli, että ehkä hän sopisi vaikka paremmin kaupanmyyjäksi, sillä kirjastonhoitajana oli suorastaan kamalaa! Varsinkin kaiken sen pahan tapahtuneen jälkeen. Ja  kirjaston omistajakin oli huijari.