LOS HÄRMÄLÄN ARVOITUS

Kello oli tasan 22:00 kun Miina-munkki ja Jauho-Janne olivat sulkemassa leipomoa. Miina-munkki haukkoi happea ja katsoi pankin suuntaan. Miina hätkähti. Pankin suunnalla oli tumma hahmo, hahmolla oli pitkä takki ja salapoliisihattu. Hahmo kääntyi katsomaan Miinaa ja sen silmät alkoivat hohtaa. Miina laittoi kätensä suun eteen ja juoksi sisälle leipomoon                                           

– Janne!Janne! huusi Miina. Janne tuli myymälän puolelle hämmästyneenä.                       

– Mitä nyt Miina onko jokin hätänä? 

– Tuo.... tuolla pankin edessä oli musta hahmo jonka hohtavat silmät alkoivat tuijottaa minua! sanoi Miina pelästyneellä äänellä. Janne lähti ulos katsomaan, mutta pankin edessä ei ollut enää ketään. Yhtäkkiä Janne tunsi kuin joku olisi ollut hänen takanaan. Janne käänsi hitaasti päätään. Hänen takanaan seisoi pikimusta hahmo, jolla olivat hohtavat silmät. Janne huusi niin lujaa kuin jaksoi ja juoksi leipomoon.       

Aamulla leipomo oli kiinni ja ikkunat naulattu umpeen. Miina ja Janne olivat lähteneet yksityisetsivän toimistoon. Yksityisetsivä Krönkkö oli kiireinen, kun toimiston ovi avautui ja Miina ja Janne astuivat sisään.                                                       

– Mitä asiaa? Krönkkö kysyi mutisevalla äänellä.                                                           

– Tuota eilen illalla tasan klo 22:00 pankin suunnalla hiippaili tumma hahmo, sanoi Miina pelokkaalla äänellä, häntä inhotti puhua koko asiasta.                                       

– Ei nyt, minun täytyy tutkia kiinalaisia uhkapelureita.                                                               

Miina ja Janne lähtivät pois, eiväthän he halunneet nostaa lehtijuttua. Sillä välin parin sadan metrin päästä toimistosta oli hostelli, johon oli tullut kaksi vierasta, jotka olivat viroiltaan salapoliiseja. Kaksoset olivat uupuneita pitkän ajomatkan jälkeen, mutta he silti päättivät mennä tutkimaan kylää. Kaksosten tavoitteena oli löytää luostari, josta oli soitettu heille oudosta hahmosta. Kylässä oli hiljaista, vain es-pappa ja kylähullu istuivat läheisessä puistossa. Luostarin risti näkyi pitkälle, joten se oli helppo löytää. Yksi nunnista odotti portilla kaksosia ja alkoi kertoa hämmentävää tarinaa.                                                                                               

– Kello oli 22:31, kun jokin hahmo oli ollut vanhan linnan seinämällä virittelemässä jotakin aseen muotoista. Mutta kun hahmo huomasi minut ja lähti ja jätti aseen siihen, en tietenkään uskaltanut mennä katsomaan, minkälainen se oli.                       

– Oletteko jo muuten käyneet Krönkön luona? Nunna kysyi.                                       

– Emme ole vielä ehtineet, kai me käymme vielä tänään siellä, toinen kaksonen sanoi.                     

– Kannattaisi, koska toimistoa ei ole enää huomenna! Nunna sanoi allapäin.                 

– Miten niin ei ole enää huomenna, kysyivät kaksoset hämillään.                                                                                                                                                        – Katsokaa kun herra ministeri laittoi Krönkölle viestin, että toimisto puretaan ja rakennetaan sen tilalle poliisiasema. Ministeri aikoo rakentaa tästä, suurkaupungin nunna kertoi ja lähti sitten.

Kaksoset lähtivät oitis toimistoon, jossa Krönkkö pakkasi tavaroitaan.                                                                                                                  – Oletteko te ne salapoliisikaksoset? Esittäkää kysymyksenne ja häipykää. Tämä toimisto ei ole enää huomenna auki.                                                                                                                                                                              

– Tulimme vain kysymään, että onko täällä päin näkynyt tummaa hahmoa, jolla kuulemma silmät hohtaa? kysyivät kaksoset.

Krönkkö hätkähti ja vastasi sitten:

–  Ei en ole nähnyt… tuhlaatte vain aikaanne täällä häipykää!!! Seuraavana aamuna kylään oli tullut valokuvaajia, poliiseja vartioimaan ja kaivureita. Ministeri oli todella kuuluisa Helsingissä ja siksi kuvaajia oli tullut saalistamaan mehukkaita juttuideoita. Poliiseja oli joka kolkassa, kun ministeri astui ulos autosta. Krönkkö oli tullut myös paikalle hyvästelemään vanhan toimistonsa ja lähti. Puolen tunnin kuluttua ministeri antoi merkin ja siinä samassa kaivurit käynnistettiin. Seinät alkoivat kaatuilla ja sitten… PAM!!!! joku ampui ja kaikki ihmiset suojautuivat. Ja hetken kuluttua huomattiin, että ministeriä oli ammuttu polven yläpuolelle. Soitettiin ambulanssi ja tietysti sillä kesti, koska lähin sairaala oli 50 kilometrin päässä.                                                                                                           Kului kaksi viikkoa kun Helsingissä pidettiin tiedotustilaisuus Los Härmälässä tapahtuneesta ampumistapaturmasta. Kaikki, jotka olivat olleet tapaturma paikalla, olivat tilaisuudessa. Eturivissä istui ministeri ja hänen kollegansa oli hänen vieressä, ministerille oli tullut jalkavamma. Keskustelun johtaja alkoi puhua:

– Jotta syyllinen saataisiin kiinni, on tehtävä tutkimuksia ja ratkaisuja... Sitten Krönkkö nousi seisomaan ja sanoi  

– Saisinko ennen kuin menemme pidemmälle mennä käymään vessassa, kysyi Krönkkö. Naurunpurskahduksia kuului, mutta ne loppuivat lyhyeen, kun johtaja myönsi pyynnön. Vähän ajan päästä saliin tuli infon mies. hänellä oli kädessään ruskea kirjekuori. Mies toi sen johtajalle ja johtaja katsoi kirjettä. Kannessa luki vain AVAA. Johtaja avasi kirjeen ja alkoi lukea

– Täm…. johtaja ei ehtinyt edes aloittaa, kun Krönkkö tuli takaisin ja istui. Johtaja jatkoi:

– Tämä kirje on ampujalta, kaikki salissa olivat hämmästyneitä. Johtaja jatkoi:

–  MINÄ AMMUIN MINISTERIÄ JA OIKEA NIMENI ON ANTTI. EN VAIN HALUNNUT ETTÄ KAUPUNKIMME TURMELLAAN. SIKSI HALUSIN JÄTTÄÄ MINISTERIN RAMMAKSI. KUN TÄMÄ KIRJE ON LUETTU ASTUN ESIIN.

Oli hetken hiljaista kun johtaja sanoi:

– Tämä antaa käsityksen, että ampuja on täällä. Sitten Krönkkö astui esiin ja sanoi:

– Minä olen ampuja!! Kaikki poliisit hyökkäsivät Krönkön kimppuun. Ja Krönkkö katsoi ministeriä vihaisen iloitsevana. Ministeri oli jäänyt loppuelämäkseen rammaksi.